Hevosopisto

Hevosopiston pidetty ja arvostettu päätallimestari Iikka Huttunen jäi elokuun lopussa eläkkeelle. Läksiäisissä häntä saattoivat kymmenet hevoset.

Huttunen jäi eläkkeelle

Syy 45 vuoden työuraan samalla mäellä voi olla hyvinkin yksinkertainen, noin pelkistetysti sanoen.

- Tarjosivat töitä heti hevostalouskoulun jälkeen, summaa Iikka Huttunen, joka jäi elokuun lopussa eläkkeelle Hevosopiston päätallimestarin tehtävistä.

Iikka aloitti tallimestarina silloisessa Valtion hevosjalostuslaitoksessa 1. marraskuuta 1965. Ikää hänellä oli kokonaiset 18 vuotta, eli hän oli nuorempi kuin osa koulun oppilaista.

- Yhteiskunnassa hevospuolen arvostus oli silloin lähellä nollaa, elettiin traktoreiden nousukautta. Ennen kaikkea tämä työ oli mahdollisuus olla hevoshommissa. Ei siitä kyllä paljon puheenaiheita saanut yleisillä paikoilla, eikä ainakaan tyttöjen kanssa tanssilavoilla, muistelee Huttunen pilke silmissä.

Väliin nuori mies kävi armeijan.

- Tarjosivat ne töitä sieltäkin, mutta ei se oikein innostanut. Ypäjällä sai olla hevosten kanssa, ja täälllä on mukava ympäristö ja hyvät työkaverit. Niin, ja paljon kauniita nuoria naisia...

- Toiminta oli jotenkin pientä ja rauhallista, mutta mielenkiintoista. Sunnuntait olivat hiljaisia, tuumaa Huttunen katsellessaan Suomenratsujen kuninkaalliset -tapahtumaa, joka kokoaa viikonlopuksi Ypäjälle yli 400 hevosta talleissa pysyvästi asuvien lähes 300 hevosen lisäksi.

Toiminta Ypäjällä alkoi vilkastua 1970-luvun puolella Suomen Ratsastusopiston perustamisen jälkeen.

- Siihen asti tämä oli lähinnä jonkinlaista perustyötä, mutta sen jälkeen urheilun rooli kasvoi selvästi. Oikein vauhtiin kehitys pääsi sitten Hevosopiston perustamisen kautta 1990-luvulta lähtien.

Siinä välissä hevosjalostuslaitos oli muuttunut MTT:n hevostutkimusyksiköksi, ja Huttusen titteli tallimestarista tutkimusmestariksi.

- 90-luvun alussa MTT supisti toimintaa rajusti, kaikki irtisanottiin ja väkeä saneerattiin. Olin silloin hoitovapaalla, enkä halunnut palata siihen myllerrykseen. Hevosopisto perustettiin kesällä 1993 ja uusi laitos tarjosi päätallimestarin töitä. Vapaan jälkeen aloitin Hevosopistolla tammikuun alussa.

Eli Huttunen ei eläessään ole joutunut hakemaan töitä, osaavalle niitä on aina tarjottu.

- Omista oppi-isistä pitää mainita Kosti Kavén ja Aimo Isomäki. Kostin tietomäärä hevosista kattoi kaiken, ja hän opetti koko ajan käytännön työssä. Aimo opetti muun muassa perusajoa ja valjastyötä, hän oli todella hyvä malli tarkasta ja samalla reilusta opettajasta, kertoo Huttunen.

Tehtäviin on koko ajan kuulunut opetusta, jo hevosjalostuslaitoksen aikana, vaikkei pedagogiikasta niin puhuttukaan. Myöhemmin Huttunen hankki myös opettajan pätevyyden.

- Ihan kaikkia nuorimmista opiskelijoista ammattiaineetkaan eivät aina vielä kiinnosta, mutta nämä pidemmälle ehtineet, vähän aikuisemmat ovat todella motivoituneita. Toisena ja viimeistään kolmantena opintovuotena kehityksen näkee. Vastuuntunto ja taidot kasvavat, ja osa jatkaa kehitystään tästä vielä eteenpäin. Parhaat kyllä erottuvat, sanoo Huttunen.

- On paljon vaadittu, että 15-kesäisen pitäisi osata miettiä uraansa tohtoriksi asti. Jotenkin tuntuisi järkevältä, että ammattiin opiskeltaisiin vähän vanhempana.

Iikan omalla kurssilla oli 18 oppilasta, siitä ajasta määrä on kasvanut huimasti. Nyt Ypäjällä on perustutkintopaikkoja 270 ja tämän lisäksi muuta koulutusta aikuisille.

Hevosta pitää kunnioittaa sellaisena kun se on.

- Kun hevonen hoidetaan hevosena, se voi hyvin. Sitä ei pidä inhimillistää, eikä sitä pidä rinnastaa sisälemmikkeihin – hevosen on saatava olla oma itsensä, ruohonsyöjä ja pakoeläin.

Eläkeaikaa Huttunen odottaa kiinnostuneena.

- Edessä on klapintekoa ja risusavottaa…

Niinpä. Seuraavana viikonloppuna Suomenratsujen kuninkaallisissa Huttunen on jo toimihenkilönä opettamassa seuraajaa, ja jatkaa tilanteen mukaan myöhemmin tiettyjen ryhmien opettamista.